kuin mitätön taika

kaikki ei mennyt kohalleen

mä en halunnut sen menevän niin

epätäydellisesti

mutta vaikka sanoisin mitä

se ei muuta mitään

se jäi mun ajatuksiin

riivamaan mun uniani

kuin siirappia

mun unelmissani

oon yhä siellä

taivaan tiellä

kulkemassa käsi kädessä

enkelin kanssa /////

se sokeuttaa näköni

se pistää tunnottomaksi kieleni

koko kehoni

se sumentaa mieleni

en tajua vaaraa

ennen kuin on liian myöhäistä

rukoilen sen puolesta

valvon yöt

mietin aamut

anon polvillani

että saisin nähdä sen uudestaan

vaikka vain kerran

itken

huudan

nauran

raivoan

jos tuntuu siltä

teen kaikkeni

jos sitä ei vain viedä minulta

pois, pois

sitä en kestäisi

odotan miljoona vuotta

enkä edes tajua todellisuudn ja mielikuvituksen rajaa

oikeaa ja väärää

onko niitä edes olemassa

sumentaen kaiken mitä minulla oli

rakastan sitä niin paljon

liian paljon

roikun haavemaailmassa

vaikka tiedän

se ei ole todellisuutta

mutta

se on elämääni

en osaa päästää irti

antaisin kaikkeni

kuolisin sen puolesta

jos vain saisin sen mitä heillä on

tiedän ettei se ole mahdollista

sydämeni tuskan tietäen

se on osa minua

sieluani pistelee

en henkeä saa

revi se palasiksi

niin ehkä käteni toimisivat taas

ja voisin alkaa elää

oikeaa elämää, sitä todellista

rakastan sitä vain liikaa

niin paljon, ettei mahdollisuuksia ole

Twilight

New Moon

Eclipse

Breaking Dawn

<3

/Tiedäthän et oot tärkein mulle

tiedäthän et oot kaikkeni

koko elämäni\

mä oon pahoillani

niin pahoillani

mutta sun täytyy rakas vain jaksaa

jatkaa matkaa

suhun sattuu

kaikki unohtuu

muista, aika parantaa

ja vielä joskus

tää on vain ikävä muisto

sydämmessäs

mä en tiiä mitä sanoa

kaikki tuntuu niin väärältä

joskus sanat vain tulevat

joskus sanoja ei ole

muu merkitsee enemmän

mä en uskalla kohdata sua

pelkään että satutan sua

oikeita sanoja ei vain ole

ymmärräthän mua

mä en oo tässä hyvä

mä en ymmärrä

en todellakaan voi

teen kaikkeni ettei suhun sattuis,

vuodatan vaikka vereni

mutta se ei paranna sun oloas

mut kulta,

mä haluun että sä tiiät,

voit puhuu mulle,

oon tässä ikuisesti,

mä haluun et sä tiiät,

oot tärkee ja rakas

oot osa mun elämää

rakastan sua <3

sulle kulta<3

roikun kurkusta

mitään ei ole alapuolellani

yritän huutaa

mutta kukaan ei kuule

voin lopettaa kivun

jos testamenttaan sen kaiken pois

olen jo kadonnut ikuisuuteen

et kädestäni enää ottaa voi

ja vetää pois

olen niin syvällä

olen poissa ikuisuudessa

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

minulla on kylmä

pelkään hengittää

en näe sinua

valosi on sokeuttanut minut

et soita

kuulen vain askeleet

ovi avautuu, mutta

sieltä tuleeki vain yksinäisyys

minulla on ikävä

tunnen kuinka katsot minua

tunnen kuinka olet lähelläni,

hengität niskaani

kuiskailet korvaani sanoja

mutta en näe sinua

sanovat että olet poissa

haudassasi lukee nimesi

mutta kirjeesi on yhä pöydälläni

kirjoitit ettet haluaa satuttaa

mutta satutit tietämättäsi

on kuin yhä olisit kanssani

on kuin nukkuisin ikuista unta

miksen herää?

Pelkään ettet ole vierelläni kun sinua eniten tarvitsen

mua sattuu

olet kahlinnut minut

avaimet olet pudottanut syvyyteen

näen lävitsesi

jokaikinen päivä

et tule enää kadulla vastaan

en näe enää hymyäsi

näen vain arkun

joka hohtaa surua

tuntuu et sä pidät musta kiinni

et anna mun elää

anna mulle mahdollisuus

en kuulu kenellekkään muulle

koska olen vain sinun, ikuisesti

vaikka työnsit mut tuskaan

rakastin sua niin että sattuu

kaikista juuri sinä

Jumala kosti sen etten ollut täydellinen

millään ei ole enää merkitystä

kuoleman enkelit vetävät mua pimeyteen

olen yrittänyt kertoa itselleni että olet poissa

mutta en pysty uskomaan sitä

olen vuodattanut liian paljon kyyneliä

antaisit mun vain mennä

kuoleman edessä älä ole pelkuri

lupasinhan että olen kanssasi

niinkuin sinäkin,

sanoit ettet välitä muista, vain minulla on väliä

mulle aina sanottii että sä oot siellä jossai

taivaanrannan takana

jossain äärettömässä

mutta miksen mä sitte löydä sua?

kerrotaan, että sä katsot pilven reunalta

vilkutat maailmalle

että sä suojelet meitä kaikelta pahalta

mutta miksi sitte kaikki paha aina löytää minut?

mä aina uskoin, me kaikki uskottiin

että sä rakastat meitä sellaisina kuin me ollaan,

omina itsenämme

mutta sitte mä tajusin että voitko rakastaa mua,

vaikka olenkin virheellinen?

Voitko rakastaa mua vaikken olekaan täydellinen?

Mä rukoilin aina, jokaikinen yö

Mä uskoin niin lujasti,

mutta jotenki mä aina tiesin että jos mä teen syntiä

sä et rakastakkaan enää mua etkä suojele kaikelta pahalta,

mä olin niin särkyvä, tuntui kuin voisin rikkoutua kosketuksesta

Mulle uskoteltiin, että sä et koskaan anna mun pudota pimeään

että sä valaiset mun polkua

ja viet elämän lähteille

mutta, missä sä oot nyt kun eniten sua tarvitsen?

Missä olet nyt kun olen hukassa, eikä minulla ole ketään keneen uskoa

Mä uskoin, että sä tartut mua kädestä ja vedät mut pimeydestä pois

mutta sä jätit kätes ojentamatta ja musta tuntuu yhä että olen siellä

Hukassa pimeydessä

Miksi sä et voi rakastaa mua tälläisenä, virheellisenä,

miksen mä näe kättäsi, en löydä polkuani,

miksi päässäni huutavat äänet käskevät minua tulemaan mukaansa?

Ja tyhjät kasvot,

etkö voisi nyt pelastaa mut täältä syvyydestä ja viedä

valoon, kultaisille taivaan porteille?

poskilla kyyneleet virranneet

tuhkan väriset kyyneleet

sydämen kohdalla tyhjää

mieli täyttä mustaa

surua kylvää

vihaa langettaa

uskoo et on merkityksetön

sanomattomia lupauksia paljastaa

hymyilee katsellessaan toisen kärsimystä

kaunis, mutta sydämetön

tappaa särkymättömiä

levittää tuskaa ilottomille

ei anna muiden nähdä onnea

on itse nähnyt vain pimeyttä

hän on kuulemma,

tuskan langettaja

surun tuoja

hän on

kuoleman enkeli