mulle aina sanottii että sä oot siellä jossai
taivaanrannan takana
jossain äärettömässä
mutta miksen mä sitte löydä sua?
kerrotaan, että sä katsot pilven reunalta
vilkutat maailmalle
että sä suojelet meitä kaikelta pahalta
mutta miksi sitte kaikki paha aina löytää minut?
mä aina uskoin, me kaikki uskottiin
että sä rakastat meitä sellaisina kuin me ollaan,
omina itsenämme
mutta sitte mä tajusin että voitko rakastaa mua,
vaikka olenkin virheellinen?
Voitko rakastaa mua vaikken olekaan täydellinen?
Mä rukoilin aina, jokaikinen yö
Mä uskoin niin lujasti,
mutta jotenki mä aina tiesin että jos mä teen syntiä
sä et rakastakkaan enää mua etkä suojele kaikelta pahalta,
mä olin niin särkyvä, tuntui kuin voisin rikkoutua kosketuksesta
Mulle uskoteltiin, että sä et koskaan anna mun pudota pimeään
että sä valaiset mun polkua
ja viet elämän lähteille
mutta, missä sä oot nyt kun eniten sua tarvitsen?
Missä olet nyt kun olen hukassa, eikä minulla ole ketään keneen uskoa
Mä uskoin, että sä tartut mua kädestä ja vedät mut pimeydestä pois
mutta sä jätit kätes ojentamatta ja musta tuntuu yhä että olen siellä
Hukassa pimeydessä
Miksi sä et voi rakastaa mua tälläisenä, virheellisenä,
miksen mä näe kättäsi, en löydä polkuani,
miksi päässäni huutavat äänet käskevät minua tulemaan mukaansa?
Ja tyhjät kasvot,
etkö voisi nyt pelastaa mut täältä syvyydestä ja viedä
valoon, kultaisille taivaan porteille?
Kommentit